Miljoonia vuosia vanhat sademetsät ovat kuin jäänne menneisyydestä. Täysin oma maailmansa. Vaikka sademetsät peittävät vain pari prosenttia maamme pinta-alasta, elää niissä yli 50 prosenttia maapallon eläin- ja kasvilajeista. Niiden vaikutus koko planeettamme ekologiaan on hämmästyttävä ja kiistaton.

Lajien keidas

Trooppinen sademetsä kätkee sisälleen maailman monipuolisimman ja runsaimman eliöstön. Arviolta 2/3 maailman kasvilajeista löytyy sademetsistä ja uusia lajeja löydetään vuosittain. Sademetsän lajien luettelemisessa menisi aikaa, sillä siellä elää yli 30 miljoonaa kasvi- ja eläinlajia.

Vertailun vuoksi: Yhdysvalloissa elää vähän yli 80 eri sammakkolajia, kun Madagaskarin sademetsässä sammakoita elää tutkitusti yli 300 lajia. Lisää voi vielä löytyä ja koko Madagaskarin saari on pienempi kuin Yhdysvaltojen Teksas.

Koska sademetsiä on niin vähän, niiden eläimet ja kasvit ovat harvinaisia. Eläimiä ja kasveja on toki pelastettu myös kasvitieteellisiin puutarhoihin ja eläintarhoihin, mutta kaikkia ei millään voida pelastaa. Monet kasvi- ja eläinlajit voivat elää vain luonnollisessa elinympäristössään. Myönnettäköön myös, että keinotekoisesti emme sademetsää voisi kokonaan uudestaan luoda. Siksi ympäristön säilyminen onkin niin tärkeää. Sademetsät ovat täysin ainutlaatuisia.

Hiilinielu hillitsee ilmastonmuutosta

Sademetsiä nimitetään usein maapallomme keuhkoiksi. On totta, että sademetsien kasvusto tuottaa huiman määrän happea, mutta se myös kuluttaa tuotteensa suureksi osaksi itse. Vaikka merien bakteerit tuottavat happea eniten, ovat sademetsät ratkaisevia ilmastollemme. Hengittämiseen kuuluu myös ilmastoa lämmittävä hiilidioksidi, jonka hävittämisessä sademetsillä on suuri vaikutus.

Puut ja kasvit sitovat ilmaston hiilidioksidia omaan aineenvaihduntaansa, millä ne tuottavat happea. Runsas hiilidioksidi saa puut myös kasvamaan. Sademetsistä pelkästään Amazonin on laskettu poistavan 20-25 % ilmakehämme hiilidioksidista. Sademetsät ovatkin suurimpia ilmastonmuutosta hillitseviä “hiilinieluja”. Valitettavasti tilanne ei ole enää kovin auvoisa. Sademetsän kaatamisesta syntyy paljon juuri tätä lämmittävää hiilidioksidia ja ympäristön muuttuessa myös kasveja ja puita kuolee nopeammin ja nuorempina. Täten sademetsien supistuessa myös niiden kyky sitoa hiilidioksidia pienenee. Tämä taas tarkoittaa ilmastonmuutoksen etenemistä arvioitua rajummin, mikä taas saa sademetsän kärsimään. Kaikki on siis suurta yhtenäistä pyörää, jonka väliin pitäisi saada riittävästi kiviä, jotta suunta muuttuu.

Sademetsät myös sijaitsevat päiväntasaajalla, missä auringonsäteily saisi aikaan monia muutoksia merivirroissa ja ilmastossa, mikäli vehreyden sijaan maa-ala olisi täysin paljas. Sademetsän kyky sitoa hiilidioksidia, tuottaa happea ja vettä, vaikuttavat koko maapallon ilmastoon, säähän ja jopa merivirtoihin.

Vesistöt ja maaperä

Sademetsät vaikuttavat myös sateisiin ja vesistöihin. Ne ovat tärkeä osa planeettamme veden kiertokulkua toimittaen sadevettä aina mereltä sisämaahan asti. Vesi haihtuu meriltä ja tiivistyy pilviksi vuoristoihin ja suuriin metsiin. Puiden, maaperän ja jokien mukana vesi kulkeutuu laajasti. Sademetsien suuri tehtävä on tuoda vettä ilmakehään. Vettä syntyy mm. kasvien aineenvaihdunnan, fotosynteesin seurauksena. Lehdistä vapautuu kosteutta ja aikaisemmat sateet tuovat myös kosteutta. Sademetsän lämmin ja kostea ilma keräännyttää pilviä, joista vesi sataa uudelleen alas. Sademetsien vesistä 50-80 prosenttia kiertää näin mahdollistaen elinympäristön toiminnan. Lisäksi sademetsä myös säilöö huomattavan määrän makeaa vettä. Ilman yhtenevää suurta metsää, vuotuiset sademäärät jäävät alhaisiksi ja ympäröiviä alueita uhkaa jopa poikkeuksellinen kuivuus.

Sademetsien kasvit myös estävät eroosiota ja tulvia. Ilman puiden ja kasvien juuria maa menettää kiinnikkeensä ja voi huuhtoutua veden mukana. Maanpinnan huuhtoutuminen jokiin aiheuttaa ongelmia niin ihmisille kuin eläimillekin. Maanvyörymät ovat vaarallisia, irtomaa ei sovellu viljelyyn tai rakentamiseen, irtoava maa-aines päätyy jokiin ja sameutuminen vaikeuttaa vesieläinten elämää. Pintakerros on myös ainoa ravinteikas kerros sademetsän maasta, joten viljelykasvien tavoin ei turvattomassa maassa kasva uudestaan edes metsä.