| osto-ohjeita
Sademetsien hakkuiden aiheuttamat ekologiset... |
Kansainvälisen puukaupan kiihtyessä eri puolilla maailmaa on otettu käyttöön puun sertifiointijärjestelmiä, joiden tarkoitusperät vaihtelevat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän metsätalouden tukemisesta oman maan puutavaran kilpailuaseman parantamiseen. Ainoa asiallinen ja yleisesti hyväksytty sertifiointijärjestelmä on FSC (Forest Stewardship Council). Jotta tuote voisi saada tämän sertifikaatin, sen jokaisen työvaiheen (hakkuu, saha…) on täytettävä kaikki FSC:n kriteerit ja sen tuotantoketju on voitava määrittää aukottomasti metsään asti. Metsän hoidossa ja hakkuissa sekä kaikissa myöhemmissä työvaiheissa on noudatettava paikallisia lakeja, ja metsän hallinta- ja käyttöoikeuksien on oltava selkeästi määriteltyjä ja laillisia. Alkuperäisväestön perinteiset oikeudet maihinsa ja niiden luonnonvaroihin on tunnustettava ja niitä on kunnioitettava. Paikallis¬väestön perinteisten elinkeinojen harjoittaminen ei saa vaikeutua, ja lähialueiden asukkaille on myös tarjottava työtä ja koulutusta. Metsien käyttö ei saa oleellisesti vähentää niiden monimuotoisuutta eikä tuhota alueen vesivaroja, maaperää ja maisemaa. Hakkuut on suoritettava metsän uusiutumiskyvyn rajoissa, eivätkä ne saa aiheuttaa kasvi- tai eläinlajien uhanalaistumista. Plantaasit voivat saada FSC-merkinnän vain jos niiden tieltä ei ole kaadettu luonnontilaista metsää tai jos ne ovat vanhoja ja hyvin hoidettuja. Ongelmiakin FSC:ssä kuitenkin on, esimerkiksi paperin sertifioinnissa käytetty prosenttipohjainen järjestelmä, jossa riittää, että kyllin suuri osa raaka-aineesta on sertifioitu ja muu saa olla mitä vain. Suuret yhtiöt ja plantaasit saavat sertifikaatin helpommin kuin pienimuotoinen yhteisömetsätalous, mikä aiheuttaa närää monissa maissa. Vaikka FSC kehitettiin alun perin trooppisen puun kauppaa varten, suurin osa sertifioiduista metsistä on nykyään pohjoisessa, mm. Ruotsissa. Silti trooppisesta puusta valmistettuja kalusteita ostettaessa kannattaa suosia FSC-sertifioitua puuta; se on tällä hetkellä varmin tapa olla tukematta laitonta ja kestämätöntä metsätaloutta. Muihin sertifikaatteihin ei kannata luottaa, sillä niitä myönnetään monesti kenelle tahansa puun tuottajalle tai salakuljettajalle, joka maksaa vaaditun hinnan. Esimerkiksi PEFC-järjestelmään kuuluva malesialainen MTCC (Malaysian Timber Certification Council) on sertifioinut suurimman osan maan metsistä ’kestävästi hoidetuiksi’, vaikka tosiasiassa maan metsiä hakataan piittaamatta metsissä elävistä ja niistä elantonsa saavista paikallisista alkuperäisyhteisöistä tai luontoarvoista. MTCC-sertifikaatti ei pysty takaamaan edes puun laillisuutta, sillä puun alkuperää ei valvota kunnolla ja Malesia on maailman suurimpia laittoman puun salakuljettajia. |