Maailmamme sademetsissä elää miljoonia alkuperäisasukkaita. Alkuperäisasukkailla on omia heimojaan ja vuosikausia vanhoja perinteitä ja elämäntapoja. Globalisaation seurauksena alkuperäisasukkaat ovat joutuneet astumaan myös ulos sademetsästä ja kohtaamaan syrjintää ja ihmisoikeuksien loukkauksia. Osa heimoista ei edes halua olla tekemisissä nyky-yhteiskunnan kanssa. Osa on pakotettu jo lähtemään metsistä ja hylkäämään kultturinsa. Suuri osa elää sekoitusta oman heimonsa kulttuurista ja nyky-yhteiskunnasta.

Sademetsä tarjoaa alkuperäisväestölle kaiken. Heidän tietonsa metsistä voivat olla korvaamattomia. He tietävät esim. ruoka- ja lääkekasveja, joiden oppi siirtyy sukupolvelta seuraavalle. Metsästä he saavat niin rakennusaineet taloihinsa ja aseisiin, he voivat viljellä metsäpalstoja tai elää metsästäjä-keräilijä elämää omista tavoistaan riippuen.

Amazonin alkuperäiskansat

Suurimpana sademetsäalueena Amazonissa elää myös eniten alkuperäiskansoja. Jotkin kansat on löydettykin vasta hiljattain ja osa ei halua edes olla tekemisissä muun yhteiskunnan kanssa. Kansainvälisten sopimusten ja Brazilian lakien mukaan alkuperäisväestöllä on oikeus omaan maahansa, mutta käytännössä he voivat jäädä metsätuhojen jalkoihin. Esimerkiksi jokien kuivuminen vie heiltä mahdollisuuden juomaveteen ja kalastukseen. Heimot jotka elävät yhteiskunnan normeissa kokevat usein syrjintää, halveksuntaa ja jopa väkivaltaa.

Alkuperäisväestö elää usein kaskimaataloudella, kalastuksella, metsästyksellä ja keräilyllä. Suurin brazialainen heimo on yanomamit, jotka ovat itseasiassa myös tutkituinpia heimoja. Heidän tapoihinsa kuuluu vahvasti yhteisöllisyys, jota ilmentävät erilaiset seromoniat ja juhlat.

Afrikkalaiset sademetsien heimot

Afrikan sademetsissä eläviä alkuperäisasukkaita nimitetään pygmeiksi. Pygmi on itseasiassa yleisnimitys ihmisille, jotka ovat alle 150 cm pitkiä, mutta usein sillä viitataan nimenomaan viidakossa asuvaan väestöön. Pygmit ovat pienikokoisia metsästäjiä ja keräilijöitä. Viljelyksien sijaan he asuvat sademetsässä ja käyvät vaihtokauppaa saaliistaan ja keräilyistään reunemmalla asuvien viljelijäkansojen kanssa. Pygmien metsissä olevat kylät ovat kiinteitä, mutta retket voivat ulottua niistä kauas. Kotieläimiäkään heillä ei juuri ole, lähinnä koiria, joita käytetään metsästykseen.

Yksi tällainen “pygmikansa” on Kamerunissa elävä Baka-kansa. Afrikalaiset valtiohallinnot, kuten Kamerun ja Kongo, eivät pidä pygmejä tasavertaisina kansalaisina. Heitä on häädetty metsistä hakkuiden ja jopa kansallispuistojen tieltä. Monet pygmit päätyvät joko satunnaiseen työhön tai kerjäläisiksi. Monet pygmit työllistävät itseään metsästäjinä ja oppaina.

Aasialaisia heimoja

Aasian ja Oseanian sademetsissä elää myös useita alkuperäisiä kansoja. Monet kansat ovat jo sulautuneet valtaväestöön ja globalisaation myötä myös heidän kulttuurinsa on häviämässä. Borneon alkuperäiskansojen yleisnimitys on dayak. Kulttuurin ja kielen kirjo on valtavaa ja vaikka heimot haluavatkin parantaa koulutusta ja modernisoida maataloutta, eivät he halua luopua elämäntavoistaan kokonaan. Kultuurien supistuminen on kuitenkin uhka. Esimerkiksi paikallisiin tapoihin kuulunut hunajan keruun perinne, ei enää kiinnosta nuoria. Perinteiden vaaliminen säilyttää kulttuuria ja toisaalta tuo myös jotakin eksoottista nähtävää ja koettavaa ulkopuolisille.

Indonesiassa elää jopa 48 miljoonaa alkuperäisasukasta, joiden toimeentulo on metsistä riippuvainen. Jopa yli 15 miljoonaa hehtaaria sademetsää voi hyvin heimojen asuinsijoissa ns. kylän metsissä. Indonesian hallitus ikään kuin vuokraa sademetsän maata tuotantomaana niin alkuperäiskansoille kuin yrityksillekin. Alkuperäiset heimot eivät siis omista asuttamia maitaan. Niinpä sademetsien hakkuut voivat viedä myös heidän elinkeinonsa ja kotinsa.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Alkuperäisväestön haasteena on sulautuminen valtaväestöön. Emme saisi pakottaa kansoja omaan muottiimme. Haaste onkin löytää heille elinkeinoja valtaväestön rinnalle, mikä perustuisi heidän kulttuuriinsa, vahvuuksiinsa ja osaamiseensa. Tärkeää olisi tarjota myös koulutusta heidän kielellään, mutta monien satojen kielten ja murteiden keskellä, joiden monimuotoisuus ja sanavarasto hupenee yhdessä metsien kanssa, se tuntuu lähes mahdottomalta. Tärkeää olisi kuitenkin säilyttää heidän tietojaan, sillä sademetsän ja sen eliöiden tuhoutuessa, häviää myös sanasto ja osaaminen. Tärkeintä olisi kuitenkin tunnustaa alkuperäiskansojen oikeudet. Meidän kuuluu ottaa heidät mukaan yhteiskuntaan tasavertaisina jäseninä.